Joskus menneisyydessä seurustelin naisen X kanssa. Hieman yllättäen tuli hankala ongelma vastaan. Hän oli ihminen, joka ei voinut antaa mitään anteeksi. Kerran pari kuussa hän kaivoi menneisyydestä mitä pienimpiäkin asioita, joita normaalissa kanssakäymisessä sattuu. Tarkoitan sellaisia, jotka tapahtuma hetkellä ovat mitättömiä. Aluksi yritin kysellä mistä puristaa, mutta ainoa ulosanti oli syyttely luottamuksen pettämisestä ja ajattelemattomuudesta. Hän ei antanut anteeksi mitään, koskaan. Joskus hän soitti pitkiä puheluita olessamme erossa toisistamme. Puhelun aikana hän ei puhunut mitään. Kuului vain itkuista tuhinaa. Oikeastaan mihinkään sanomaani tai tekoa en saanut anteeksi. Verbaalisesti hän oli todella taitava. Sai minut puhumaan helposti haluamansa asiat. Jatkuvasti etsi pieniäkin vihjeitä, joihin voisi negatiivisesti puuttua. Seurustelun lopussa pelkäsin todellakin puhumista. Sitten tuli välirikko. Tällöin hän väitti, että en osaa kommunikoida. Arrrghh! Kerrankin taisin olla korrekti erotilanteessa ja purkaa turhautuneisuuden, katkeruuden ja surun harrastukseeni.