Eräs ikävin tapa jolla mieli järkkyy, on neuroosit. Menneisyydessä olen tutustunut ihmiseen, jolla oli kammo sairastumiseen. Hän imi itseensä tietoa sairauksista. Kohta lukemisesta hän olikin jo niiden oireista kärsivä. Toimeentulo hänen kanssaan riippui paljolti kuvitteellisten tautien tilasta. Tunnustan, että nuoruudessa pelkäsin syöpää melko paljon. Luulin omaavani pahalaatuisen luomen ihollani. Mutta se pelko hälveni, kun kävin juttelemassa lääkärille. Tuo ilmeisesti meni nuoruuden epävarmuuden piikkiin. Toinen tapaus, jonka kanssa olen viettänyt aikaa, oli äärimmilleen viety neuroosi. Hän saattoi olla suihkussa 4 tuntia. Pestä hampaita, niin kauan että veri lensi. Nukkumiseen ei ollut aikaa, jos halusi lähteä aamulla normaaliin aikaan velvoiteisiinsa. Hän meikkasi noin 2 tuntia, että voi lähteä ovesta ulos. Kaiken lisäksi kyseisen miehen elämää rajoitti tiuka kotikasvatus. Jouduin välillä keskustelemaan hyvinkin isällisiä keskusteluja aikuiselle miehelle. Koskaan ei tiennyt mitä seuraavana tapahtuu.