Varmaan joku ehti jo luulla, että otsikon mukaan "naisten" metsästyksestä olisi kyse. Mutta heille tuotan karun pettymyksen. Kyse on ihan aidosta miehisestä riistan (hirvi, jänis ja linnut) metsästämisestä. Useasti hirviä jahdatessa olemme porukassa nuotion ääressä (100 % miehiä) keskustelleet hankalasta asiasta. Kun mies on naimisissa tai muuten elää/seurustelee naisen kanssa, tulee lähes poikkeuksetta metsästyksestä ongelmia. "Kotihirmu" yleensä suhtautuu hyvin kielteisesti kyseiseen harrastukseen. Syytä tähän en ole saanut selville. Siis mikä on taustalla?

Pienessä porukassa (100% miehiä) metsästävänä tulee hyvin paljon lihaa (noin yhden hirven verran/osakas), joten se on jopa taloudellisesti kannattavaa. Tarvikkeisiin ei mene kuin muutama kymppi vuodessa. Joten taloudellisesti se ei rasita. Meillä päin ei ole tapana viettää metsästysmajalla kosteita iltoja. Joten senkin alkoholin vaikutuksen alaisena töppäilyä ei esiinny. Yhteisen ajan menetyksestäkään ei voida puhua. Sillä metsästyksen kesto on muutama hassu päivä syksyllä.  Metsästyksen aikana tulee hyvin useasti liikuttua paljon. Joten se on usealle ihan kelpo tapa pitää kunnostaan huolta. Onko ihmiset niin paljon vieraantuneet luonnosta, että luvallisesti ravinnoksi "tappaminen" on negatiivinen asia? Onko se sitten parempaa syödä vankeudessa kasvaneita ja  teollisesti "tapettuja" hormooni eläimiä?  Vai halutaanko rajoittaa miesten mahdollisuutta kommunikoida toisten kanssa? Jospa siellä sattuisi tulla keskusteltua ihan miesten kesken kipeistäkin asioista. Niin onhan metsästäjillä yleensä pyssy kotona. Se onkin ainoa minusta perusteltu haitta metsästyksessä.