Satuin lukemaan sattumalta pöydällä lojuneen (ei minun pöydällä) Me naiset-lehden kannen eilen. Kyseessä ilmeisesti uusin numero. Artikkelissa eräs n.40 v.sinkkuäiti yritti tutustua nettideittailuun. Hän kuvaili omia kokemuksiaan hyvin yksityiskohtaisesti ja totuudenmukaisesti. Olin aivan kauhuissani tekstistä. Esimerkiksi jos miehellä oli "aku ankka"- kengät jalassa tapaamisessa---> kiertoon takaisin. Jos oli päälaelta hento hiuskuontalo---> kiertoon. Oli käynyt treffien jälkeen netissä treffisivustoilla--->kiertoon. (Oli nähnyt hänen olevan kirjautuneena palveluun ?????) Ei lähettänyt kuvaa heti alkuun---> kiertoon. Oli liian lyhyt---> kiertoon. Oli kuulemma karsinut jo viestittelemällä kaikki epäilyttävät tapaukset.

Järkytyin pahasti kirjoituksesta. Sen piti olla opas nettideittailuun, ei opas miten valita pinnallisin syin mies netistä. Olihan kirjoittanut sitten löytänyt tämän oikean mieleisensä miehen netistä. Hyvä!!! Mutta toisaalta on hyvä tavata monta tuttavuutta netissä ennen valintaa. Tuntui kun olisi aivan keksimällä keksitty syyt dumpata miehet. Miten käyttäytyy joku herkkäuskoinen, joka lukee lehdestä ohjeet nettideittailuun?

Minusta elämä on helpompaa, jos sitä ei itse tee liian vaikeaksi elää.