Kyseisen syndrooman kanssa eläminen on hyvin hankalaa. Nainen joka tästä kärsii, ei välttämättä ymmärrä olevansa "aamutakki hirviö". Kyse kun on pään sisäisistä asioista. Mikään looginen keskustelu ei onnistu. Itkua, riidanhaastamista ja riehumista esiintyy tällöin yleisesti. Mies yrittää olla tällöin hyvin pitkäpinnanen. Mutta aina sitä ei vain jaksa kuunnella 24h syyttelyä/huutoa/riehumista. Jos sitten erehtyy pitämään etäisyyttä tulee siitäkin todella suuri ongelma. Erehdyin joskus ehdottamaan avun hakemista ongelmiin. Oireet olivat vakavan psykoosin luokkaa joka kuukausi. Sai pelätä myös itsetuhoisia hetkiä. Tämä hyvätahtoinen ehdotus kääntyi minua vastaan. Olin kuulemma syyttämässä häntä hulluksi. Olisi pitänyt ottaa videolle todisteita. Ja odottaa viikko ja näyttää se selväjärkiselle. Toisaalta elämä muuttuu mielenkiintoiseksi kotona kerran kuussa.